Mies, jolla oli kiire lennolle

Velipoika soitteli viime viikolla ja varmisteli minulta muutamia englanninkielisiä sanoja suomeksi ja savoksi. Aikani vastailin, kunnes ihmetys kävi liian suureksi ja minä otin kyselyvuoron. Ihmettelin, että onko globaali markkinatalous iskenyt yhtäkkiä Rautavaarankin perukoille vai mistä moinen lontoon tarve nosti koneyrittäjälle päätään? Velipoika selitti, että hallin pihassa oli juuri käynyt kovin kiireisen oloinen ulkomaalainen mies ja tarjotellut ilmaista aggregaattia. Velipoika oli kohteliaasti kieltäytynyt, sillä köyhällä ei ole vara ostaa halpaa, eikä varsinkaan ottaa ilmaista. Kuitenkin vähän oli jäänyt ”harmittamaan”, että josko kuitenkin olisi pitänyt auttaa miestä mäessä.

Oli sen verran mielenkiintoisen kuuloinen yhtälö, että kyselin millainen tarina miehellä oli oikein aggregaatin lisäksi matkassaan? Velipoika arveli ymmärtäneensä, että mies oli tulossa mökiltään Rautavaaran vieruspitäjästä Nurmeksesta, ja hänellä oli ollut hirvittävä kiire lennolle Kuopion Rissalasta kotimaata kohti. Kuulemma raskasta aggregaattia ei voinut ottaa lennolle, sillä se olisi maksanut omaisuuden. Siksi hän halusi täysin ymmärrettävästi lahjoittaa aparaattinsa pois. Olin todella liikuttunut, sillä tällaisia ihmisiä löytyy nykyään enää todella harvoin. Moni ei anna miljoonistaan mitään kellekään, mutta silti joku on valmis lahjoittamaan ainoan aggregaattinsa tuntemattomalle vastaantulijalle.

Ajatella! Mies oli lähtenyt tuli perseen alla omalta mökiltään Nurmeksesta, hädin tuskin oli ennättänyt nostaa aggregaattinsa auton peräkonttiin. Asutusta lienee ollut matkan varrellakin, mutta vasta reilun viidenkymmenen kilometrin jälkeen löytyi oikeanlainen ihminen, jolle aparaattia passasi tarjotella lahjaksi. Tämä olisi ollut vasta ensimmäinen kädenojennus miehen hyväksi, sillä ennen lentoasemalle saapumista hänelle olisi riittänyt muitakin haasteita. Mainittakoon mm. työkalusarja, jonka aggregaattilahjoituksen vastaanottoja olisi saanut ostaa käypään hintaan. Oletan myös, että vähän ennen Rissalan lentoasemaa, mies olisi vielä luovuttanut autonsa ja kesämökkinsä avaimet lähimmälle koirankävelyttäjälle ja juossut lähtötarkastukseen vapaana kuin taivaanlintu, ilman minkäänlaista materialistista painolastia. Lentokoneen ikkunasta taivaankantta katsellessa hänen mieleensä olisi jossakin vaiheessa juolahtanut se vaihtoehto, että josko sittenkin olisi pitänyt vain tulla taksilla?

Harmittaa kun ystävällisyys ja toisen auttaminen on näin tiukassa meidänkin suvussa. Googlaamalla huomasin, että samainen tai ainakin samantapainen mies on lähtenyt kiireellä mökiltään milloin mistäkin päin Suomea ja toistuvasti rukannut unohtaa aggregaatin takakonttiinsa. Totesin puhelun lopuksi velipojalle, että mikäli ei sinne vastaisuudessakaan kelpaa, niin sano edes, että ajavat Iisalmen kautta…