Facebook

Vuodesta 2007 saakka (liityttyäni Facebookiin) olen nähnyt ja kuullut monenlaista mielipidettä sosiaalisen median edelläkävijäsovelluksesta ja sen käyttäjistä. Ajattelin vähän purkaa aihetta läpi, kun tuntuu, ettei uni tule yöllä ja sydämeen sattuu. Viiitsi, vitsi! Napakymppi-moodissa ollaan eli ihan leikkimielellä.

”Mikä juttu se ees on?”

Joku voisi sanoa, että Facebook on ajan(hengen) mukainen ja helppo tapa luoda kotisivu; tietysti myös mukavaa ajankulua ja viihdettä. Toinen sanoisi Facebookin olevan yksinkertaisesti pirun keksintö ja selaisi samalla päivityksiä älypuhelimellaan. Kolmas närkästyisi heti kättelyssä ja ilmoittaisi, että hänellä on oikeakin elämä elettävänä, ja liittyy mukaan sitten kun apinoita lentää takalistosta. Kuitenkin silloin tällöin (siis ihan piruuttaan) voi vilkaista kaverin puhelimesta, mitä ne höyrypäät siellä puuhaavat.

Oli miten oli, niin Facebook on monen asian muun tavoin tunneasia! Positiiviset fiilikset on aina helpompi ymmärtää, sillä niiden ylläpitäminen on luontaista ja sopivaa tasapainoiselle (vat evör tät iis) mielenlaadulle. Negatiivinen yltiöviha herättää minussa saman kysymyksen ihan ylipäätään – miksi nähdä paljon vaivaa suitsiakseen asiaa, josta ei pidä? Jos kaikki omasta näkemyksestä poikkeava oikeasti ärsyttää ja heiluttaa mielenrauhaa, niin maailma tarjoaa loputtoman ja yksinäisen taistelukentän.

”Mitä se tommosia päivittää?”

Aina ja iankaikkisesti joku jaksaa kiinnittää huomiota siihen epäoleellisuuteen, mitä kukin julkaisee. Mitä se nyt aina päivittää lapsistaan, eikö sillä ole mitään muuta elämää olemassa? Niin mut kun se vaan rakastaa niitä niin paljon, toisin kuin sellaiset, jotka ei ikinä päivitä mitään lapsiinsa liittyvää. Luonnollisesti ne on niin omanapaisia ja turhanpäiväisiä, etteivät rakasta lapsiaan tippaakaan. Laittaisivat edes taustakuvaksi otoksen esikoisen ensimmäisestä maitohampaasta, niin osoittaisivat arvomaailman olevan kohdallaan! Entäs sitten ne jatkuvat juhlakuvat? Ei kai sen arki nyt vain yhtä juhlaa voi olla? Päivittäisi sellaisia perusasioita, joissa ei ole tartuntapintaa paheksunnalle. Mutta ei sitten todellakaan mitään: ”Olen tekemässä jauhelihakastiketta” -päivityksiä, ketä kiinnostaa? Varmaan se kohta laittaa faceen tiedotteen vessassa käymisestäkin ja sellaiset on ihan täyttä paskaa!

Kylläpä tuo jaksaa olla aktiivinen, mutta mikä ihme sitä yhtä vaivaa, kun jotenkin niin sekavia kaikki päivitykset - täytyy varmaan seurata sitä vähän tarkemmin tulevaisuudessa. Mitä helvettiä nämä jatkuvat uutislinkitykset ovat? Kai jokainen nyt itsekin osaa Iltalehteä selata! Ja taaaaas uusi selfie! Ottaisi välillä kuvan vaikka pyöränsä takarenkaasta, ennen kuin mun pinna katkeaa. Onks toi kuva sitä paitsi käsitelty? Kato miten ihanan luonnollinen toi on ja huh-huh, mitkä silmäpussit! Onkohan se päässyt peruskoulun läpi, kun ei osaa edes pilkkuja ja pisteitä laittaa? Tiedoissa ei ainakaan ollut mitään koulua lisättynä, kun tarkistin. Olipa yllätys kun tuli känniääliöpäivityksiä, kasvaisi jo aikuiseksi! Hitto, kun tuo osaa olla tylsä ja virallinen, eikö sillä ole yhtään lapsenmielisyyttä? Kyllä se on niin kärkäs sanomaan ja toitottamaan omaa mielipidettään julki. Tuokaan osaa sanoa yhtään mitään, kopioi vain valmiita vitsejä ja ajatelmia seinälleen.

Mitä sinne ylipäätään pitää jatkuvaan päivittää tai olla päivittämättä? Onko järkeä, häh!? Sitä en tiedä, mutta ainakin faktaa on se, että jokainen elää tilapäivityksien takana ihan todellista arkea ja elämää huolimatta mielipiteistä ja siitä, miten monta tykkäystä ja jakoa päivityksellä on. Se, että ulosannin pitäisi edustaa tai olla edustamatta jotakin toisten mieliksi, on mielenvikast läpändeerust.

Periaatteessahan tilapäivitys ei kerro päivittäjästään yhtään mitään! Se, joka luulee tuntevansa jonkun ihmisenä pelkän Facebook-kaveruuden ja siellä olevien tietojen perusteella, on yleensä (siis aina) väärässä. Tyhjänpäiväisimpiä ja ”pinnallisia” päivityksiä suoltava sankari voi olla todellisuudessa sielultaan syvä ja arvoiltaan aito. Herkkä ja kaihoisa runopoika voi puolestaan todellisuudessa olla täysi mulkku. Mistä näitä tietää, joten turha yrittää esittää tietävänsä.

Pääasia kun päivitykset pysyvät niissä kantimissa, ettei niillä henkisesti pahoinpidellä, loukata tai kiusata ketään, niin päivitä hyvä mies tai nainen sinne ihan mitä haluat.

”Älä vuan ikinä sano eläkä tie mittään semmosta, joka ee oo kaekkien mielleen!”

Siinä se on elämänohje numero uuno (turhapuro)! Yksi asia on varma - jos olet kuka oikeasti olet, niin se ei miellytä kaikkia. Mikäli lähdet tekemään asiat siltä pohjalta, että haluat miellyttää kaikkia, niin edessä on kuoppainen tie. Sillä matkalla saa kierrellä monttuja koko taipaleen ja katsella kummastakin sivuikkunasta tienpenkkoja, ettei vaan jää jollekin vilkuttamatta. Eihän toimeen tuleminen, tai siis se, ettei tule toimeen tarkoita sitä, että toisessa tai itsessä olisi jotakin vialla – toisaalta, vikoja löytyy meistä jokaisesta.

”Onks se sun kaveri?”

No ei oo! Ei kun on! No mistä minä tiedän, tuolla se pokottaa listalla muiden joukossa. Mitä sinä sitä kaverina pidät? Tervehtiikö se sulle oikeassa elämässä? Tervehditkö sinä sitä? Onkohan noilla jotakin yhteistä historiaa tai voisikohan joskus olla? 50 kaveria - ihan liian vähän! 500 kaveri - kyllä on ihme tarve jakaa elämäänsä! Poistan sen kavereista tai ainakin piilotan sen mun uutisvirrasta, kun ehkä mä en kuitenkaan viitsi sitä ihan kokonaan poistaa. Vai viitsinkö? Onks se sun kavereissa?

Tämä kysymyshän on vaivannut ihmisiä jo antiikin Kreikan ajoista saakka. Sokrates määritteli asian näin: ”Sulla on siinä Facessa nappi, jolla voit pyytää kaveriksi ja hyväksyä kaveripyynnön, niillä mennään.”

Siinä se nyt oli! Ai mikä? No, ainakin Facebook on käsite ja ihmiset käsittelevät (niin hyvässä kuin pahassa) toisiaan sen kautta. Kyllä maailma olisi parempi/paskempi paikka ilman Facebookia.

Jutun kirjoittajalla on elämä - kuten tämän jutun lukijoillakin.

PS. mitähän se tämäkin jätkä taas tällä meinaa? Ihan tyhjänpäivästä jankutusta koko stoori! Varmaan väittää itseään korostaakseen kavereilleen, että jutun kirjoittamiseen meni vartin verran, vaikka todellisuudessa väkersi tätä yli kolme varttia. Yrittää varmaan olla parempi kuin muut - EN TYKKÄÄ!