Maltillinen alkuilta taittui selvästi nousukiitoon kellon
lähentyessä puoltayötä. Jostakin korpikuusen kannon alta ylös vääntäytyi pk-yrityspikkujouluporukka,
joka on ulkoistanut itsensä baariin ja siirtynyt suorittamaan soidinmenojaan
tanssilattialle. Porukan ainoa naispuolinen osanottaja lähes jakoi ympäröiville
metsoille numerolappuja rintaan liehittelyn hakiessa minulle ihan uusia,
tuntemattomia ulottuvuuksia. Porukan reteimmäin karjun perinteiset,
mustanahkaiset työkengät (mallia hollantilainen puukenkä) liukuivat lattialla
moonwalkia takaperin jokaiseen tunnettuun ilmansuuntaan. Viimein pari onnekasta
työkaveria pääsi soittamaan Venukselleen suuta ihan huulille asti. Kukaan
porukasta ei näyttänyt pettyneeltä, vaikka tästä ty(tt)ökaverista ei varmasti
riittänytkään kaikille kielimoukkuja enempää.
Mutta se duunariporukasta, sillä takavasemmalta lähestyi jo
arvokkuutta huokuva kasvuyritysseurue. Kaikilla miehillä oli päällään puku ja
he kantoivat kädessään (tasan yhdeksänkymmenen asteen kulmassa) aistikkaan
kirkasta drinkkiä, jossa oli sitrushedelmäviipale. Pari rennompaa kaveria oli
unohtanut kravatin kotiin (ettei se siirry illan myötä otsapannaksi) ja
jättänyt ylimmän paidannapin rehvakkaasti auki. Hyvässä muodostelmassa he
siirtyivät tsiikaamaan menoa tanssilattian liepeille, toinen käsi tyylikkäästi housun
taskussa. Viimeinenkin osakkeenomistaja kiirehti tiskiltä äkkiä ryhmään, sillä
tiimihän on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Porukan ”business
relationship manager” kävi seuraavaksi DJ:n juttusilla toivomassa sopivampaa suhdannemusiikkia
globaaleilta markkinoilta. Muut jäsenet kopeloivat taskujaan ja tarkastivat löytyykö
pohjalta vielä tarpeeksi riittävän isoja seteleitä, joita voi tiskillä esitellä
köyhille.
Siirryin itsekin tiskille, sillä huomasin ajattelevani liian
paljon. Juomaa odotellessa huomasin kuinka tyhjäksi jättämäni tuolin liepeille
ja seuralaiseni viereen hinautui pelimies. Lippalakki oli hieman vinossa, ja
kaulaketju muodikkaasti paidan päällä. Hetken aikaa coolisti pöytään nojailtuaan,
musiikin tahdissa nyökyttelevä leuka heittää jonkin lennokkaan ”one linerin”
kohteen suuntaan. Takaisinpäin tulee ilmeisesti jotakin yhtä lyhyttä ja
ytimekästä, sillä pelimies hivuttautuu takavasemmalle huomaamattomasti kuin
mustanaamio. Kiirehdin pöytään kuullakseni mikä siinä nyt meni vikaan?
Kuolematon leuka oli tällä kertaa ”odotat sä jotakuta?”. Note to you pelimies:
naiset odottavat aina jotakuta tai jotakin – turhahan sitä on mennä heiltä
kysymään!
Näkökenttään ilmestyy vielä lopuksi ”merkkipaidassa” ja
värjätyissä hiuksissaan näitä nykyajan hienostelijamiehiä. Varmasti tuokin
jätkä käyttää enemmän aikaa valmistautumiseensa kuin naiset ulos lähtiessä!
Sitten ollaan niin hauskaa seuraihmistä, että jo vähemmästäkin palaa muilta
hermot. Mutta nyt riittää tämä peilin edessä töllistely! Huljautan kädet raanan
alla ja sipaisen vielä etufledan viimeisenkin suortuvan kondikseen. Takuulla Illan
vähäpukeisin nainen aloittelee juuri laulantaa estradilla ja siellä on tietysti
kaikki känniääliöt eturivissä - nyt tuli kiire!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti